...myös täällä Intiassa, nimittäin monsuuni on tulossa. Junaillessani männäviikolla Bangaloresta Chennaihin, katselin maisemia ja havahduin siihen, että koko taivaanranta oli savusumun peitossa. Siinä ihmettelemään että, vat is te sitsueisson teer. Ajattelin että tulipalohan se siellä varmaankin roihuaa, nämä viiksiveikot kun tykkää kasketa ihan joka pusikon missä vaan poltettavaa on. Ja kun näin kuivaan aikaan tulta kylvetään, niin että kellot soi, ja tuuli vaan kulkee, niin nopeasti tulee tuosta hyvästä rengistä huono isäntä. (Joo, yksi niistä 11 mysitsestä matkaseedeestä on tosiaan Kiitos ja anteeksi, hiukan soiskentelee päässä..)

No, eniveis, tällä kertaa ei ollu tuli kyseessä kuitenkaan. Taivaat repesivät ja tuli vettä. voitte kuvitella sen ilmanraikkauden, kun pöly laskeutuu. Ikävä kyllä, ihmiset eivät kerinneet pois sateen alta. Nimittäin täällä ei ole tapana sen ensimmäisen kevätsateen tullessa suojautua kumikerrastoin. Yleinen ilontunne virtasi junassa ja asemalla, kun ihmiset aukoivat vaatteitaan että kastuisivat kunnolla, kun vettä tulee miltei 6 kk kuivan kauden jälkeen ensimmäistä kertaa. Voi veljet.

Vaan se on raakaa touhua kun sonni nai, siinä aitaa kaatuu ja tanner tömäjää, kuten Päätalon Kalle aikoinaan laukoi. Jouduimpa katselemaan Palolemistä lähtiessäni myös naapuruston toimittamaa paloraivausta, kun kaskettu oli, ja mökkihän siinä meni kytimien roihutessa. Mustia kattohirsiä irrottelivat ja uusia roudattiin pihaa parhaillaan. Ei ehtinyt sade ajoissa Palolemiin. Toivottavasti naapurusto ehtii mökin katon saada valmiiksi ennenkuin sadekausi todella alkaa. Yhteisvastuullisuus kuitenkin värkki, hyvä Intia.

No well, saavuin siis Chennaihin illan hämärtyessä. Koska Chennai on ehkä Intian vaarallisin paikka, ennakoin tällä kertaa hieman, ja soitin LonelyPlanetista paikantamaani hotelliin ennen iltaa ja varasin huoneen, ettei tarvitsisi hortoilla matkan rasituksen jälkeen pitkään kaduilla yöpaikkaa etsiskellessä. Niin, ei siis sillee Vaarallinen, mut riksamatkustus on yksinäiselle länkkärille yöaikaan ei-niin-suositeltavaa. Riksakuskit kun ovat täällä keksineet että voihan sen riksan ajaa johonkin aivan muualle kuin piti, ja yrittää ryöstöä. Myös se, että perille päästyä hinta onkin moninkertaistunut, ja "sovittua hintaa" yritetään sitten ottaa väkivalloin. Hallitus on yrittäny puuttua tohon, mutta on tähän asti ollu melkolailla voimaton. Vähän Ghettomeininki siis. No, itse olen ratkassut tämän ongelman melko hienosti: en kulje riksalla. Ainoa riksamatka jonka olen tehnyt, on rautatieasemalta tuolle hotellille josta valmiiksi varasin. Ja senkin tein vielä Prepaid-rikasalla. Ko. vempele toimii niin, että aseman vieressä on koppi, josta saa "hintalapun" matkalleen, jonka perusteella saa maksaa todellisen hinnan tappalematta kuskin kanssa. Ja vartia kirjaa riksan rkisterin lähtiessä ja tullessa, ja jos matkalla on viivytty epäilyttävän kauan, alkaa sanasota, ja kuski ei pahimmassa tapauksessa enää saa prepaidkyytejä ajella. Melko turvallista siis.

No, sen verran kun oon kulkenu sitten, olen toimittanu metkani paikallisbusseilla. verkosto no täällä aika hyvä, ja dösällä suhailu halpaaa: viiden kilsan matka tekee tilipussiin 3,5Rs loven. Eli samaa hintaluokkaa on kun nuo pitkänmatkanjunatkin. No, keksin myös, että kaduilla on subway-tunnelinsuita. Siispä aloinkin etsiskellä Chennain metrokarttoja, jotta pääsisin Kolkatasta oppimaani mielyttävään tapaan tunnelbaananilla suhailemaan, tunnelissa kun on mukavan vilponen, ja matka taittuu nopeasti. Mistään en ilveelläkään löytänyt mitään tietoa metrosta, jo on ihme. Homma paljastu kuitenkin kun tollaseen tunneliin sitten paukin kokeeksi. Se olikin vaan pelkkä tunneli. Ei mitään metroasemia. Ei tunneliverkostoja, ainoastaan tunneli tien toiselta puolelta toiselle. Clever. Ihmettelinkin miten ihmeessä on niin vähän kadunylittäjiä aina, ettei koskaan saa peesattua ketään. Täällä on kaikkien isompien väylien ali tehty tunnelit, mukavata. Niitä siis käyttelemään ja jalkasin tunnelbanailemaan.

Olen tässä kovasti yrittänyt pari viimepäivää toimittaa tärkeäää asiaa. Tuon Goan fleeamarketilta mukaani tarttuneen ylihintaisen ja ylihankalan eukalyptusputken toimittamista kotiin. Paketoin. Kunnolla. Siis todella hyvin. Sitten kävin teilorilla, joka askarteli siihen suojapaketin päälle. Siten marssin postiin. Ei, me emme voi ottaa sitä, pääposti ottaa, liian pitkä. No, tänään sitten suhailin putkeni kanssa toiselle puolelle kaupunkia pääpostia. Kunhan sain selville mikä se niistä kymmenestä konttorista on, kun sitä ei tietenkään ole voinut nimetä pääpostiksi vaan sen on Georgetown Post Complex. No, sieltä sitten pompotellaan tiskiltä toiselle, ja kaksi kertaa ohjattiin talosta uloskin, kun lopulta öytyy oikea ovi: International Speed Post Registering. Pääsen putkestani lopultakin eroon. Täti siinä söi kaikessa rauhassa ewnsin ja minä istuin ja odottelin. Sitten se katto mun pakettia, ja totes vaan, että joo, ei mee kyllä postilla, liian on paljon pituutta paketillas. Minä notta, jaa ne kyllä tuolla Anna Salai postikonttorissa sano että täältä lähtee. Täti siihen, että ne nytei siellä konttorissa tie yhtään mitään, että metri on yläraja, jollet pysty pakettia katkaseen, niin juodut sen keskenäs maasta raahaamaan, tai kuriirirahtina toimittaan. Jaa. No, tulipa osteltua paketointimateriaalia jota saan mukanani kuljetella tuon torven lisäks. Mahtia! :D Hotellin setä senkun naureskelee, kun oon kaks päivää tota pukettia raahaillu ees taas huoneeni ja kaupungin väliä, aina kun johonkin lähen, niin paketti mukana. No, nyt sitten lopun matkaakin sitä raahaan vielä mukana. Eihän tässä kuitenkaan ole enää kovin montaa etappia jäljellä, vaikkakin aikaa on viel melkein puolet jälellä.

Ja muihin aiheisiin. Tiellä siellä on lentoliikenne pysähdyksissä kuulin. Toivottavasti resitentti Halonen pääsee turvallisesti kotiin reissultaan, ja muutkin kansamme korpisoturit. Täällä sentään liikenne kulkee. Tänään kävin lopultakin laivalippua noutamassa jotta sunnuntaina pääsen ehkä mahdollisesti lähtemään kohti Andamania. Jännittävään rakennukseen, ylimpään kerrokseen päädyin, ja siellä vielä työmaanläpi kumarreltuani pääsin pieneen terveyskeskuksen odotushuonetta muistuttavaan kpperoon. No, sieltä sentään tiketti irtosi, kun tarpeeksi lappuja täytteli ja viiksisedille hymyili. TOSIN edelleenkään en paluulippua saanut, kun toukokuun aikatauluja ei ole julkastu. Ihme touhua. No, riskillä mennään, toivottavasti järkevän hintaiset liput ei oo loppunu kun Port Blairin satamaan pääsen ja paluulippuja kyselemään. No, lentokoneita sieltä ainakin lentelee kait melko paljon, eli lennähdän jollei muuta kyytiä järjesty. Jännityksen vallassa mennään myös sen suhteen, että Andamanin saarille vaaditaan erillinen ololupa, ja kun yritin tuota lippua hankkiessani kysellä. Sedät vakuuttelivat että ei pysty ennakkoon hakkimaan, Port Balirin satamasta sitten, kun kaihin Andamaneilla pääset. Kuitenkin olen aiemmin ymmärtänyt että tuo lupa pitäisi jo ennakkoon hankkia. No well, kai ne laibvaan mennessä ihmetteleevät jos lupa vaaditaan ja sitä ei oo.. :P

Nojoo, puhumpa sitten välillä ruoasta. Chennaihin tullessani kohtasin todelisen kulttuurishokin. Tilasin ruokaa, ja siihen kylkiäisiksi oluen. No ruoka oli halpaa, ja samoin olut, mutta varsinainen shokki iski siinä vaiheessa, kun oluen kanssa raahattiin pöytään 5 kupillista snäcksejä popsittavaks. Oli chipsejä, suolakeksejä ja siemen-pähkinä-härdellisekotusta, oli vesimeloonnpaloja ja etikkapapuja. Voi veljet. Goalla olo aikanani olen vaan tottunut niiiiin överihintoihin, ja huonoon palveluun, että en edes muistanut että useimmiten juoman kanssa tarjotaan pikkupurtavaa. No, ruokakin oli hyvää. :)

Koska minulla ei tälläkään kertaa ollut kertakaikkiaan mitään järkevää sanottavaa, niin aktivoinkin tällä kertaa teitä kirjoittelemaan. Kuvassa osoitteessa http://www.facebook.com/photo.php?pid=3805122&l=a1d3e50041&id=706916508 on tämän päivän illalliseni Palak Paneer eli tiristettyä tofua sinilevässä lillumassa, ja palan painikkeena pari Naan-leipää. Mutta kysymys kuuluu: Mitä on lasissa? Siis mitä juon tuon annokseni kanssa. Oikein vastanneiden kesken arvotaan puinen norsu. Siispä veikkailemaan. Kilpailu on voimassa seuraavaan kirjoitukseeni asti, tai myöhemmäksikin, jolette intoudu oikeita vastauksia keksimään, ja minä inotudun teitä kiusaamaan. Ei ostopakkoa, osallistua voit myös millä tahansa postikortilla, jos sen onnistut perille jotenkin saamaan.

Kitos kommenteista, tällä kertaa niitä ei tosin ole kun yksi. Aktivoitukaa! :D Ja välkkyjä kommentteja kehiin, nyt on viimeset mahrollisuuret ennenku jäät sulaa!