Ja toinen populaatio on tykästynyt koneeseeni, ja onkin päättänyt perustaa sen sisälle jonkinlaisen tukikohdan. Niitä tulee noin kymmenen sekunnin välein näppäimistön välistä tai mistä milloinkin. Ja mistä tiedän että nämä ovat eri populaatio. Siitä, että nämä nilviäiset ovat punaisia ja pienempiä kuin nuo vällyihini tykästyneet. (Tuonkin lauseen aikana liiskasin kolme muurahaista, kaksi näppiksen välistä tullutta ja yksi näytön välistä puikahtanut)
No, sitten asiaan. Tai no asiaan ja asiaan, mutta jatkanpa turinaa niistä asioista joista minun piti kirjottaa. Ensinnäkin sukellan päivän puheenaiheeseen. Hindutemppelissä tapahtu jonkunlainen traffiikki ja 80 henkeä kuoli. Not big deal, onhan täällä populaa. Tämä ei siis ollu pääuutinen. Vaan mikä oli? Sekö että Mumbaissa oli pommi-isku, kun motoristi oli ajanut keskelle ihmisjoukkoa ja räjähtänyt. Toisesta paikasta Mumbaista oli löytynyt pari tuntia ennen tätä 17 pommia lisää, jotka eivät tosin räjähtäneet. Asioilla on ilmeisesti jotain tekemistä keskenään. Vaan niimpä on kun sanoinkin, että populaa riittää, joten tämäkään ei ollut pääuutinen.
Pääuutinen oli se, että Intian valtiota vastaan on hyökätty. Oletteko kuulleet. Te olette hyökänneet ja me olemme hyökänneet. EU on hyökännyt. Jaa että mitenkä niin. No: Täällä polteltiin kymmenkunta kristittyjen seurakuntien kirkkoa tuossa männäviikolla. No, sitähän ei millään lailla noteerattu täällä lehdistössä, koska ei se mikään uutinen ole. Mutta nyt Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on ottanut Intian ja EU:n välisessä kokouksessa asian esille, ja kohdistanut jyrkät sanansa Intian hallistusta ja pääministeri Manmohan Singhiä kohtaan, koska nämä eivät ole alkaneet minkäänlaisiin toimiin. Paikanpäällä Frankfurtissa ollut toimittaja on tästä kovin suivaantunut, ja Pääotsikossa komeileekin tulikivenkatkuinen juttu jossa ruoditaan sitä, kuinka termi verilöyly on niin kovin voimakas termi tällaisessa yhteydessä ja kuinka kovasti tällainen julkinen hyökkäys loukkaa Intian valtiota. No, mene ja tiedä. Mutta kaikesta huolimatta, herkkähermoisimmatkin olkoon tästä järkyttymättä, sillä me olemme turvassa. Ketään ei kiinnosta mitä Kolkatan slummissa tapahtuu, ja minkä maalaisia tai minkä uskontokunnan ihmisiä täällä liikkuu. Eikä täällä pommejakaan räjähtele, kun ei täällä ole mitään räjäytettävää.
Sitten toiseen polttavaan kysymykseen. Kuten monet varmasti tietävät, että intialaiset ovat enemmälti kasvissyöjiä. Millä täällä siis länsimainen punaniskamiljardööri oikein pärjää? Kaksi valtauskontoa ovat Hinduismi ja Islam, joista ensimmäinen kieltää lehmän syönnin ja jälkimmäinen sian. Mikä siis neuvoksi. Nyt te kaikki rastapäät ja kettutytöt siellä koti-Suomessa toteatte ettei ihminen lihaa tarvitse ja että siellähän saa oikein hyvää kasvisruokaakin, mikäs siellä on ollessa. J a jos oikein haluaa kannibaaliksi ryhtyä, niin kalaa ja kanaa saa monipuolisesti. Tämä on totta, kasvisruoka on todella monipuolista ja hyvää, ja sitä saa jokapaikasta. Ja melkein kaikissa paikoissa on myös kanavaihtoehto. Ja kalatiskitkin ovat hyvin monipuolisia.
Mutta yritäppä tyydyttyneiden rasvahappojen kyllästämälle ihramahalle syöttää grillijuhlissa pupun ruokaa ja maissintähkiä, niin huonostippa käy sinun. Mikä siis neuvoksi? No lamb lamb, elikkä lammas på fingelska. Lammasta myydään makkarana, leikkeenä, meetvurstina, kebabina, paloina, suikaleina, kyljyksinä, friteerattuna, jauhettuna, survottuna ja elävänä. Sitä saa missä muodossa vaan, ja kuin halpaa makkaraa. Itse testasin nakkeja, ja kyllä ovat maistuvaisia. Eikä ole kysymyksessä mitkään HK:n jauhopötkylät, vaan pikkuteurastamon käsin suoleen tehdyt lihanakit. Siis täyttä tavaraa, aivan kuin parasta suomalaista A-luokkaa popsisi. Hintaa oli 300Rs/kg, eli samaa hintaluokkaa kuin suomalaiset nakit. Eli aivan turha on itse kunkin jäädä ensi huhtikuussa pääsiäiskaritsaansa sinne pohjolan kalseaan pimeyteen mussuttamaan, Intiaan vaan koko suvun voimin, ja sama lihaköntsä irtoaa murto-osan hinnalla, ja varmasti tuoreena.
Voisin kertoa seuraavaksi vähän siitä, mistä sitten nämä nakit, ja kaiken muun ruumiini ravinnon hankin. Reilun puolen kilometrin päässä IPERiltä on hyvin länsimainen 5-kerroksinen ostoskeskus, Shopping Mall, jonka koko yläkerta on varattu eri maiden ravintoloille, ja alimmainen kerros ruokakaupoille. Ylimmässä kerroksessa käymme ajoittain syömässä, kun ruumiimme kaipaa jotakin muuta kuin nuudeleita tai riisinjyviä. Tänään esimerkiksi söimme meksikolaista. Alimmassa kerroksessa taas sijaitsee meidän kantis kauppamme Spencer's josta saa melkeimpä mitä vaan. Voisi verrata hyvin paljon suomalaiseen City-markettiin tai Prismaan. Vaikkakin erona on se, että myyjiä on vähintään joka hyllyn välissä, ja ne kaikki toivottaa sinulle hyvät päivät ja kysyy josko voi jotain auttaa. Ja kun on sinulle tarvitsemasi tuotteen kiikuttanut, niin kysyy vielä saisiko olla muuta. Ja jos jotakin puuttuu, niin hän sen kipaisee vaikka toiselta puolelta kauppaa 100m maailmanennätysaikaan. Eli jos haluat sinun ei tarvitse edes itse ostoksiasi tehdä, kunhan sanot mitä haluat, ja kaikki vain tulee luoksesi. Kun pääset kassalle, niin tavarasi pakataan valmiiksi muovikasseihin, ja suljetaan nippusitein, ettei tavarat pääse tippuilemaan, tietenkin sinulle täysin ilmaiseksi. Ja kuittiin merkitään vielä kassien määrä, niin että ovenavaaja vielä voi tarkistaa että kaikki kassit ovat tulleet mukaan, ja toivottaa sinulle hyvät jatkot.
Kyseinen ostoskeskus ja muut Spencer's-ketjun kaupat ovat ainoita isompia ja monipuolisempia ruokakauppoja joihin olen törmännyt. Mutta ne ovat niin länsimaalaisia, ja hienoja, etten usko tavallisella kaduntallaajalla olevan sinne mitään asiaa. Ostoskeskuksen ovella jo on metallinpaljastin ja joukko vartioita jotka häätävät epätoivotut sisäänpyrkijät pois ovelta. Muut kaupat taas ovat joka kadunkulmassa sijaitsevia kojuja, joista saa leipää, pikkupurtavaa ja hedelmiä, sekä vaihtelevasti jotakin muita päivittäistavaroita. Olenkin miettinyt mistä paikalliset oikeastaan ostavat ruokansa, jos eivät satu omistamaan läheistä hienostohotellia, ja näin sisäänpääsyä Shopping Malliin. No, asia selvinnee varmasti jossakin vaiheessa, sivistän sitten teitäkin. Noita mainitsemiani metallinpaljastin-vartija-kombinaatioita on muuten täällä aivan joka paikassa: metrotunneleiden sisäänkäynneissä, metrolaitureiden kulkuväylällä, ostoskeskuksien ovilla, niissä olevien kauppojen ovilla, markkina-alueiden sisäänkäynneillä ja missä ikinä vain mahdollista. Ja ne piippaavat aivan joka kerta, aivan jokaisella joka niistä kulkee. Ja vartijat eivät ole piippauksista millänänsäkään. Olenkin alkanut miettiä mikä niiden tarkoitus oikeastaan on. Keksin sen. Se on ihmisten viihdyttäminen. Jaa että mitenkä niin? No, tämän ymmärsin kulkiessani metrotunnelin käytävää, ja huomatessani, että samassa metallinpaljastimessa on erilaisia soittoääniä, joita se toistelee satunnaisessa järjestyksessä ihmisten sen läpi kulkiessa. Jokainen itseensä kyllästynyt liikemies voi sitten päänsä sisällä arvuutella että minkähän soittoäänen se portti minulle tänään piippailee. Näistä soittoäänistä tulee väkisinkin mieleen lapsille myytävät pattereilla toimivat pyssyt, joiden piipun päät vilkkuvat ja ne muutamat mutantinsädetysäänitehosteet soivat kun liipaisimesta painaa. Varmasti ovat saman firman valmistamia nämäkin avaruusalieninkarkoitusvälineet.
Mitä sitten päivittäin tulee hankittua? Siitä olen ehkä jo jotain kertonut, kuten banaaneiden edullisuuden (2Rs/kpl) ja appelsiinien tolkuttoman hinnan (useita satoja Rs/kg). Tosin sittemmin löysimme Intian appelsiineja, jotka tosin näyttävät epämuodostuneilta raaoilta sitruunoilta, ja ovat melko mauttomia, vaan eivät ole hinnalla pilattujakaan. 6Rs/kg. halvempia kuin banaanit. Toinen uusi löydös vihanneshyllystä on ananas. Sekään herkku ei kustanna kuin 21Rs/kpl, ja ov täysin samanlainen kuin suomessakin myytävä, vieläpä paremman makuinen, joten paljon tulee syötyä etelän hetelmiä. Monet tuotteet, erityisesti tuontitavarana tulevat, kuten tumma pasta, jota minun alkoi alkuviikosta tehdä mieli, ovat myös kalliimpia kuin Suomessa. Pasta kustansi 150Rs pussilta, eli noin 3e, mutta ostimpa silti kun mieli teki, tummaa viljaa kun täältä on vaikea mistään saada. Kyllähän siitä muutaman kerran keittää, ja sopi muuten hyvin lammasnakkien kyytipojaksi. Kaikki ihmisen elämälle ja hyvinvoinnille tarpeelliset tuotteet, kuten hammasharjat, saippuat, hoitoaineet, pyykkäyspulverit, sakset, pussinsulkijat, muovikipot, polkupyöräkypärät ja muovailuvahat ovat paikalliseen hintatasoon katsottuna melko kalliita, noin puoleen hintaan siitä mitä Suomesta saa. Samaa hintaluokkaan kuuluvat myös länsimaiset vaatteet, joita ajan hermolla kulkevassa Spencer'sissä myös myydään.
Ainoa juttu mitä tuosta kaupasta en ole löytänyt (ja joiden takia myös olen joutunut kärsimään ja harjoittamaan parit tentaatiot), on pesusieni ja mustat hiuslenkit. Kuten monet ovat huomanneet, hiukseni ovat taas melkoisesti kasvaneet, inttiajan jälkeen, ja täällä niitä on melkeimpä pakostikin pidettävä kiinni täiden takia. Nyt minun molemmat mukana olevat hiuslenkit ovat katkenneet ja solmulla korjatut. Ja ainoat Spencer'sillä muutävät hiuslenkit on varustetttu kaikin sateenkaaren värein, pitsein ja röyhelöin, sekä teitysti massiivisin helmin ja killuttimin. Ymmärrettäväähän se on, sillä kaikkien naisten hiukset ovat pikimustat, ja miehillä on vain yksi hiustyyli. Mustille hillityille hiuslenkeille ei ole siis kysyntää. No, täytyypä etsiskellä keskustammasta kun sinne taas taivun. Ainiin, tänään muuten törmäsimme ensimmäisen kerran valkonaamoihin Spencer'sissä, olivat tytöt tulleet Ausseista ja olivat vain läpikulkumatkalla, mutta saavutus sekin. Emme siis ole yksin.
Tavaroiden kanssa olen myös joutunut tekemään inventaariota. En muista olenko siitä jo kertonut, joten nytpä ainakin kerron. Vaikka mukanani oli lipulta vain kaksi pientä kassia, niin paljon mukaan tarttui sellaistakin, minkä olen joutunut kiertoon jo laittamaan. T-paidat joutuivat hylkäyslistalle, kun ovat liian paksuja täällä, samoin ylimääräiset sukat. Myös tuo äitini rakkaudella tekemä lakanapussi muuttui minulle tarpeettomaksi, vaikka hyvin ja tunnollisesti palvelikin siihen asti kun kunnolla asettua ehdin. Kiitos Suuri tästä Äiti, se toimi loistavasti, ja on jo nyt varmasti hyvässä käytössä jossakin köyhässä kodissa keskellä hökkelikylää. Pakkasin nämä kaikki tavarat ruumassa tulleeseen kassiin ja jätin kassin sitä tarvitsevalle lähimmän metroaseman sisäänkäynnin viereen kadulle. Dyykkaamani matkakengät mallia skeitti vielä jäi odottamaan autuaampia aikoja, mutta nyt kun nekin ovat kohdanneet voittajansa paikallisten sandaalien muodossa, odottavat ne jo malttamattomina pääsyään uusiin suojaa enemmän tarvitseviin jalkoihin. Myös kirjoja olen lueskellut, ja yksi niistä jo odottaa hyllyllä vapautusteksti kannessaan seuraavaa matkaani turistikadun vilinään. Muihin kirjoihin en ole saanut aikaiseksi kirjoitella vielä mitään, mutta kyllä nekin maailmalle lähtevät. Osan hengellisistä kirjoista tosin päätin jättää tänne myöhempien suomalaisten iloksi, koska ne eivät ehkä niin helposti löydä kohdeyleisöään matkailijoiden keskuudesta. Lisäksi yhden kirjan jätän tänne, koska täällä sattui olemaan saman kirjan englanninkielinen versio jonkun aiemman opiskelijan jättämänä, ja ajattelin sen löytävän enemmän lukijoita maailmalla kuin tuon suomenkielisen. Tein siis vaihtokaupan.
Äiti Intia ei ole vieläkään lopettanut taisteluaan valkonaamoja vastaan. Ripuli kesti lauantaiyöhön asti, jolloin alkoi kuume. Se sitten pyöriskeli puolentoista vuorokauden ajan ruumiissani vaihdellen 37 ja 38 asteen välillä. Sen laskettua koin maanantiyönä mahtavia voiton hetkiä, kun sain vessassa istuksiessani ensimmäisen kerran sitten lähtöni kuulla molskahduksen sulosoinnut jo tuttujen räjähdysten ja sitä seuraavien lotinoiden sijaan. No, vatsa on taas jo uudelleen löysällä, mutta enää se ei ole ripulia, vaan jotakin kivien ja varpusparven välimaastosta. Tavallista vatsani toimintaa siis. Ja nyt kun teemaan päästiin, niin kerrompa, että olen kovasti mieltynyt tuohon intialaisen vessan posliinirööriin. Vaikka meillä täällä IPERillä on länkkärivessojakin, niin kyllä tuo reikä on miellyttävämpi. Siinä nimittäin asetutaan kyykkyasentoon, joka suoristaa suolen. Näin ollen tarpeiden teko sujuu ripeästi ja kivuttomasti. Ja olempa kuullut, että tuo asento myös ehkäisee ummetusta ja peräpukamien syntymistä. Lisäksi täällä lämpimässä ilmastossa länkkärivessan ilma ei kierrä ja kansi hiostaa, mitä ongelmaa ei paikallisessa vessakulttuurissa esiinny. Väittäisin että ihmisen on tarkoitettu tekevän tarpeensa noin. Back to the Roots Ugh Ugh. Länkkärivessaa tosin suosittelen, itsekin käyttäneenä pahimman ripulin ajaksi. Sen aikana kun tarpeet muutenkin hoituvat ripeästi, eikä rinkula ehdi juuri hiostella. Lisäksi ei sitten tarvitse käydä räjähdyksen jälkeen kokonaan pesulla, kun länkkäriporsliinin tiiveys rajoittaa vahinkoaluetta merkittävästi. Alahuuhtelua en ole vielä oppinut käyttämään,vaikka sitä olenkin kokeillut, vaan käytän edelleen paperia. Ehkä vielä opinkin.
Olemme saaneet myös viettää ensimmäisen kansalliset vapaapäivät. Tosin niistä ei ollut paljon hyötyä, koska toinen osui sunnuntaille, ja maanantain vietin vielä toipilaana. Minulla ei ollut minkäänlaista hajua mitä hindut, ja samalla me juhlimme, mutta joka tapauksessa töitä ei ketään tehnyt. Täällä noita kansallisia vapaapäiviä on paljon. Tämä johtuu siitä että kaksi valtauskontoa ovat molemmat virallisia, joten molempien vapaapäivät ovat kaikille vapaita. ja lisäksi molemmissa uskonnoissa on paljon erilaisia juhlia. Tämä ei ole tällä oloaikamme ensimmäinen juhla, vaan saimme seurata jo hindujen Kite Flying Dayta, jolloin kaikki lapset lennättelivät taidokkaasti varta vasten tätä juhlailtaa varten tehtyjä leijoja talojen katoilta. Tätä varten ei kuitenkaan oltu aikuisilta työpäivää viety, vaan he olivat normaalisti töissä.
Tässä onkin jo päivä töitä tehty, niin että eiköhän se ole jo huomenna vapaapäivän aika. Huomenna saattaakin olla vapaapäivä mutta sitä emme vielä tiedä. Se selviää vasta ensiyönä. Jaa että miksi? No tällä hetkellä on juuri muslimien Ramahda loppumassa, ja se loppuu yöllä, jos on ”silver moon”. Joku viisaampi saa minulle kertoa mitä tämä tarkoittaa, mutta joka tapauksessa, jos se on, niin muslimit juhlivat koko yön ja näin ollen huomenna on kansallinen vapaapäivä. Myös torstaina juhlitaan koko kansan voimalla, kun on Mahatma Gandhin, edesmenneen hindujen hengellisen johtajan syntymäpäivät, ja myös tämä päivä saattaa olla vapaa, siitä en vielä tiedä.
Ja ei ne juhlat tähän lopu, ensiviikollahan alkaakin jo hindujen vuoden pääjuhla, Durga Puja, joka kestää viikon, ja jolloin koko kansa taas on vapaalla ja vain juhlii. Durga Puja on todellakin iso juhla, sillä sitä valmistellaan huolella ja hyvissä ajoin. Itseasiassa sen rakentaminen alkaa heti edellisen Durga Pujan mentyä. Juhlaa varten rakennetaan suuria ja taidokkaita jumalapatsaita, joita sitten juhlien aikana raijataan hienoissa saattueissa pitkin kaupunkia niille rakennetuille suurille alttareille. Alttarit on tietysti koristeltu todella mahtaviksi ja niiden kasautumista voi seurata pari juhlaa edeltävää viikkoa. Muutama päivä sitten juhlitaan näiden alttareiden äärellä, ja jumalankuvien ympärillä, ja joka päivällä on erilainen teema. Juhlan lopuksi jumalankuvat raijataan pyhän virran äärelle ja dumbataan sinne. Tämä on siis pääpiirteittäin ensiviikon ohjelma, jos olen oikein käsittänyt.
Pitäisikö sitten kertoa myös hieman siitä, miten varsinainen harjoitteluni on lähtenyt käyntiin. Olemme pitäneen muutaman tunnin sekä lapsille että naisille. Tunteja ei ole viikoittain paljon (6 kpl), kuten jo muistaakseni aiemmin kerroinkin. Lisänä on kuitenkin kaikenlaisia vierailuja, joilla saamme sisältöä elämään. Olemme mm. käyneet kahdesti lääkärivastaanotolla slummissa. IPERin lääkärit tekevät käyntejä slummiin joissa he pitävät vastaanottoa sairaille lapsille hoitaen vaivoja ja antaen tarvittavia lääkkeitä ja hygieniatuotteita. Myös hemoglobiini mitataan, ja tarvitseville jaetaan sokerikakun pala ensihätään.
Toinen visiitti josta kerron, oli lauantaina, jolloin oli ensimmäinen harjoittelun aamuherätys. lähdimme jo 8.15 alakertaan (niin, asumme siis 3 kerroksessa, josta noin puolet on yksityiskäytössämme), josta koko joukko lapsia olisi lähdössä paljon jännitettyyn ja puhuttuun piirrustuskilpailuun. No, intialaiseen tapaan aikataulu ei ollut niin justiinsa, vaan pääsimme lähtemään vasta 10.30, koska yöllä oli satanut, ja bussi oli juuttunut tien tulvinnan takia ruuhkaan. Meitä tultiin hakemaan maastoautoilla. Kurvailimme noin 20km matkaa ruuhkassa noin tunnin, ja pääsimme Tata Communication -nimisen yhtiön överihienoon pihaan.
Tata on suuri puhelinyhtiö, joka vastaa Intian puhelinverkosta. Jaaniin, ja valmistaa tietysti autoja. Lähes kaikki Intiassa liikkuvat autot ovat merkiltään Tata. Myös nuo maasturit, joilla kurvailimme Tatan pihaan. Tata järjesti piirrustuskilpailun IPERin lapsille, ja kyseiset karkelot olivat todellakin suurella rahalla tehty. Yksi kerros tuosta 13-kerroksisesta hallintorakennuksesta oli käytännössä rauhoitettu kokonaan piirrustuskilpailua vasten, ja kaikki oli jaettavia suklaapatukaoita ja ilmapallo- ja serpenttiinikoristeita myöten vimosen päälle. Tietysti paikalla oli myös kaksi live-kuvaajaa, joiden lakuja pitkin kulki infromaatiotulva töllöttimeen, josta sitten sai reaaliajassa itseään pällistellä. No, lapset saivat hienossa salissa paperit, sekä piirrustusvälineet viivoittimineen ja väreineen, jotka tietysti saivat kilpailun jälkeen pitää. Aikaa oli tunti, ja aiheoli vapaa. Kilpailun jälkeen otettiin kuvia ja juhlittiin. Ja tietysti syötiin. Tarjolla oli pasteijoita, kakkuja, piirakoita, ja vaikka mitä. Syömisen jälkeen jaettiin kahden sarjan (en tiedä mitkä nämä sarjat olivat, koska sitä ei missään vaiheessa kerrottu) kolmelle parhaalle työlle hienot messinkiset pokaalilautaset. Lopuksi vielä lapset saivat ottaa haluamansa koristeet salista mukaan, ja Tatan rakennu esiteltiin meille lyhyesti kerros kerrokselta. Erityisen hienoa oli kun lapset pääsivät katsomaan kaupunkia sieltä 13. kerroksesta, kun kaikki autot ja muut näyttivät niin pieniltä. Ja ei se autossa istuminenkaan mikään vähiten mieleenpainuva kokemus varmasti ollut.
Raha-asioista kun Taru kyseli, niin meillähän on IPERillä asuminen 5e/vrk, + 10e/kk olohuoneesta ja keittohuoneesta. Päiväkustannukset ruuassa on 1-3 euron välillä riippuen halukkuudestaan ruokailla ulkona, ja siitä, mihin haluaa menna einestamään.
Haluaako arvon perheenjäsenemme kertoa vielä mihin mainokseen viittaan ja millä, sillä olen sen tehnyt ilmeisen tahattomasti.
Kiitos taas kerran kaikille kommentoijille (ja tietysti teille muillekin lukijoille) ja kirjoitelkaahan vuolaasti kuulumisianne. Intia vaikenee, siirrymme takaisin Pasilaan. Mistä tulikin mieleeni, että taidanpa mennä seuraavaksi Youtubeen katsomaan yhden jakson tuosta jalosta sarjasta. :)
Kommentit