…sielt tonttu ulos kurkistaa. Paikkana Etela-Goa ja Palolem. Mokin pihalla ei tosin laputtele jänöjussinen, vaan parvi possuja, jotka eivät saa tulla pihalle, mutta tulevat silti kun aidassa kerran on aukko. Mutta aloitetaampa sitten taas vähän kauempaa:

Vagatorissa ei paljon enää apahtunut, ikävän paljon oli turisteja, polkupyörää en koskaan löytänyt vuokrattavakseni, syystä että kaikki länkkärit on niin laiskoja Vagatorissa, että kukaan ei yksinkertaisesti halua polkysyklee. Tästä johtuen bike tarkoittaa Vagatorissa vain ja ainoastaan skootteria tai isompaa kapistusta. No, minä en sellaisen sekään hankkiutunut, ja tästä johtuen oli Vagatorin saldona mojovat rakot molemmissa tallaimissa.

Vagatorista siis häivyin heti kun keskiviikko koitti, ja Anjunan hippimarkkinat tuli nähdyksi. Siis saman tien, suoraan markkinoilta. Näin. Anjuna on siis muutaman kilometria etelään Vagatorista, ja sinne aamutuimaan riksalla rundasin. Markkinameininki oli mukava varsinaisella fleea-marketin osalla, mutta sinne mennessä oli avian hervoton ryysis, ja sekä pakettimatkaajia että turistiukottajia oli pilvin pimein. Markkinameinikejä

Katsellessani silmiini osui avian ihastuttava komistus: Eukalyptyspuinen Didge. Siispä sen jousduin poistamaan, vaikkakin jouduin tosissani miettimään sen sopimista pudjettiin ja matkatavaroihin. Hintaa tuli saman verran kuin koko muulla Vagatorin reissulla, joten ilmainen kapistus se ei ollut. Mutta komea mörinä siitä lähtee.

Törmäsin sattumalta torilta pois sännätessäni suomalaiseen pariskuntaan, jotka olivat ennalta määrittelemättömän ajan explooraamassa Goan rantoja. Mukava oli taas vaihdella suomaalaisia sanontoja.

No, matka oli pakotettu jatkumaan, ja Palolemiin oli päästävä. Helppo ratkaisu olisi ollut ottaa taksi tai muu moottorivuokravempele alle ja pyyhkäistä sillä Goan halki parissa tunnissa. Tätä vaihtoehtoa myös ystävällinen Jackies Dayniten MacGyverin näköinen takatukkasetä minulle lämpimästi suositteli. Mutta se ei vain kertakaikkiaan käynyt. Oli valittava jotakin HC:mpää. Siispä otina alleni valtion bussin. Matkaan (n. 200km) meni reilu 6 tuntia, mutta matka oli mukava, koska välillä sai jalotella, ja kanniskella rinkkaansa pitkin kaupunkin. Ensimmäinen bussi vei minua ensimmäisen 20min Mapusaan (hintaan 12Rs) ja seillä etsiydyin Pananjiin lähtevään bussiin (9Rs). Vaihto oli helppo, koska asema oli pieni ja ihmiset ystävällisiä. Siispä matka jatkui nopeasti. Sillä pääsin noin puoli tuntia köröttelemään, ja sitten etsimään Pananjin asemalta Margaoon lähtevää bussia. Tämä ei ollut ihan niin helppo nakki: laitureita oli aseman kolmella eri puolella, ja yhteensä rapiat 60 kappaletta. Eikä niihn tietenkään oltu viitsitty merkitä lähtöpaikkoja, koska kaikkihan tiesivät mihin menevät ilman ylimääräisiä kirjoituksiakin. Rinkka alkoi jo painaa, kun lopulta läysin sopivan bussivempeleen, ja siihen sain lipunkin ostettua. Hotnaa tällä kertaa 22Rs. No, matka jatkui tunnin verran, tällä kertaa jo melko täydessä bussissa. Istumapaikan kuitenkin sain.

Margaossa homma osoittautuikin hieman mutkikkaammaksi. Bussin päätepysäkki oli jonkun random tien risteyksessä. Viittoja ei ollut, ja englantia ei kukaan osannut. No, otin tiukalla entisen suunnistajan vaistolla täsmällisen suunnan, ja lähdin talsimaan. Tie päättyi erään hallin pihaan. Siispä takaisin. Päästyäni risteykseen päätinkin, että ei oikealle kääntyminen tietenkään cvoiinut olla oikea suunta sen täytyisikin olla  suoraan bussin jatkamaan suuntaan. Siispä sinne. Mitään ei näkynyt, kukaan ei puhunut englantia ja rinkalla alkoi olla selkäni kanssa sanaharkkaa. Sitten näin sen runsaudensarven: Café Coffee Day. Siispä talsin sisään viileän wannabe-länkkäri-brändin ilmastoituun jääkaappiin. Lämötila oli noin 8 astetta plussan puolella, joten päätin kesä rinnassani tilata jäätelöä. Päätin kysellä vähän suuntaa, ja sainkin monenlaisia vinkkejä, jotka viittasivat siihen, että tällä kertaa valittu siinta olisi lupaavampi. Tosin kahvilan setä ei puhunut enkkua, vaikka hymyilikin maireasti ja nyökkäili innokkaasti. Jännää että nämä ihmiset kovin hyvin ymmärtävät, mutta eivät silti osaa puhua.

Siispä jäätelöni pureskeltua lähdin turkki kananlihalla etenemään. Jonkin ajan kuluuttua näin kuitenkin puiston, ja oletin löytäneeni tieni LonelyPlanetin ah-niin-loistavalle (muutama viiva sikinsopin ja hirvee kasa epämääräsiä merkkejä) kartalle. Siispä otin suunnan puiston oletetulle länsipuolelle, ja tienviereen, jossa oli lupaavasti busseja pysähdyksissä. Siinä sitten seinään nojailin vielä yhden tunnin ihmisvilinää seuraillen, kun havaitsin erään bussin ikkunassa lukevan Palolem. Ei muutakun sisään siis. Harmikseni sain todeta, että bussi oli ammuttu avian täyteen. Sain seisomapaikan, en tosin niin että olisin edes voinut nojaamaan mihinkään. No, eihän tässä olla seisottukaan kuin viimeinen pari tuntia rinkka selässä, ja matkaa olisi jäljellä enää vaivainen puolitoistatuntinen. Hyvää matkaa. Hintaa reissulle tuli 25Rs, ja jo viimeiselle vartille sain istuimenkin. Kiitos.

No, Palolemiinä päädyin siinä kolmelta iltapäivällä, mutta olin reissun jälkeen ven verran lopussa, että päätin ottaa ensimmäisen kohtuuhintaisen paikan jonka löytäisin. Sainkin kuuman vihjeen: Eräs hostellingpitäjä sanoi että saisin bambumajan ihan erityiseen saalaiseen speciaalihintaan, kunhan olisin tästä aivan hiljaa. Right. Minut ohjattiin kapeita rappuja pitkin yläkerran bambukoppiin. 300Rs (oikea hinta oli sedän mukaan 550Rs) luukku muistutti yleistä käymälää, ja bamburiu’uista väsätty lattia jousti kuin trampoliini. Mahtavaa, tätä olen aina halunnut. No well, avian sama, halusin vain nukkumaan. Muutaman hetken siinä lepäiltyäni ja vedet keitettyäni lähdin sitten tutkimaan mihin paikkaan olin oikein päätynyt. Hieno näytti ranta olevan, ja se oli reunustettu läpeensä erilaisilla bambumajoilla, joita herrasväelle tarjottiin erittäin edullisesti. No, muutamasta paikasta kysyttyäni löysin mukavan mestan samaan hintaan kuin tuon rotanloukun, ja se vaikutti ihan viihtyisältä. Siispä kerroin että huomenissa nähdään. Irtisanoin vuokrasopimukseni heti yön nukuttuani, ja muutin omaan pikku rintamamiesmökkiini.

Palolemistä sen verran, että täällä on melkoisesti länkkäreitä, mutta mitä ilmeisimmin pakettimatkaajat eivät ole vielä tänne eksyneet, koska känniurpoja ei pyöri riesaksi asti. Paupustelijatkin ovat – kun niitä edes suinkin näkyy – hyvin ymmärtäväisiä, ja tottelevat ihan yhtä kieltoa tai pään pyöräytystä. Kylänä tämä on kovin pieni: Vain yksi kto kulkee rannan tuntumassa, ja siinä on muutamat pikkukaupat ja putiikit. Viihtyisä paikka kuitenkin.

No, täällä siis viettelen jonkin aikaa, ja sitten suuntana Kerala. Tosiin minun täytyy ehkä kulkea lähtöruudun kautta. Olen nimittäin aluastabvasti ottamassa paatin 21 päivä kuluvaa kuuta kohti Andamanin saarille, mutta lippuja tuohon potskiin ei ilmeisesti saa kuin erityisestä lippumyymälästä henkilökohtaisesti hakemalla. Lähimmät puljut ovat Mumbaissa ja Chennaissa, josta myös laiva lähtee. Liput ovat kuitenkin sen verran kiven alla, että ne täytyy käydä ostamassa pikapuoliin. Siispä pikku koukkaus tapahtunee ennen Keralaan siirtymistä. Täytyy selvitellä ensiviikolla. Mutta täällä Palolemin kesämökissä nyt majailen vielä jonkin aikaa, saapa nähdä million on matkan taas pakotettuna jätkumaan.

Koska tänään ei ollut oikein mitään asiaa, eikä runosuonikaan kukkinut annan teille (tähän asti tekstirivejä sietäneille) pikku palkinnon. Latailin fasepookkiin parit kuvat matkan varrelta, ja niitä voiki käydä töllistelemässä osoitteessa http://www.facebook.com/album.php?aid=165210&id=706916508&l=f236e5ca73

Sinne siis. Kiitos taas kommentoinneistanne. Nina, palautetta ei vielä tullut, mutta wilmasta bongasin numeron. Tarkistahan että sinullekin on päivitetty. Antti, terveisä takasin, kuolaa kunnolla. Päivi & Antti, viiksistä on nyt myös löydettävissä kuva eräästä paikasta! Iloitkaa siitä. Ja Nadja, olimme siis mitä ilmeisimmin juurikin melkolailla saman aikaan Mumbaissa, harmi ettemme toistemme läsnäolosta tienneet. Visiitti Chaporasta en vielä tiedä, saa nähdä mihin tämä olelu kehittyy.

Juhlikasta pääsiäistä siissen. Poks.