Monenlaista on taas tapahtunut, en ole vaan jaksanu kirjoitella mistään. Mutta nyt sitten taas tarinoin. Uutisotsikoissamme tänään: Purissa mellakoitsetaan, meitä kristittyjä vastaan. Tämä kristittyasia on ollut pinnalla, ei siksi että kristityistä olisi muljuteltu, tai että meillä mitään arvoa täällä olisi, vaan aivan muista syistä. Ensinnäkin EU:n perässä myös Amnesty International on tehnyt nyt virallisen vetoomuksen Intian hallitukselle, että puuttuisivat tilanteeseen. Ja tästäkö oli sitten hallitus riemastununt, kun koko Euroopan lisäksi nyt myös koko maailman ihmisoikeusaktivistit tekevät tällaisen hyökkäyksen viatonta valtiota kohtaan. Niin, eihän valtio ole mitään tehnyt. Jäänyt vain puolueettomaksi asiassa. Toinen otsikoihin noussut uutinen aiheeseen liittyen oli se, kun hinduaktivistit olivat epähuomiossa hyökännneet hindun kimppuun. Tähän oli syynä se, että aktivistit olivat luulleet kyseistä naista kristityksi, ja näin ollen raiskanneet ja sen jälkeen tappaneet. Kaikki lehdet olivat tulvillaan tätä juttua. Ja tämä siis tapahtui tuolla Purissa, noin 300km Kolkatasta Etelään johon emme sittenkään mene käymään vielä, vaikka suunnitelmissa alumperin aihe pyörikin. Odotamme tilanteen rauhoittumista ennen visiittiä. Muta edelleenkin, olemme turvassa, ketään ei kiinnosta tämä slummi.

 

Ei sillä osaa ne paikallisetkin, nimittäin hindujen ja muslimien keskinäisiä kahakoita on paikoin eri puolilla maata. Osa näistä kahakoista on vaatinut kuolonuhrejakin. Mellakoita on aiheuttanut tämä  molempien ryhmien juhlinta, joka on saanut ääriryhmien keskuudessa väkivaltaisia piirteitä. Muslimeiltahan ramahda juuri loppui, ja he saavat nyt vapaasti taas syödä ja liikkua, joten aihetta juhlaan on. Hinduilla taas on Durka Puja, elikkäs se vuoden The Iso Party. Tilanne siis varmastikin tasaantuu pian, kun siirrytään juhlahumusta takaisin arkeen. Toivottavasti.

 

Sitten toiseen maailmaa kuohuttavaan asiaan. Intian Idols! Kyllä, tuo haaveidenmurskausohjelmaformaatti pyörii nyt myös täällä. Laulut on tietenkin pääosin hindiksi, ja kuulostaa intialaiselta laululta. Itse en ole juuri sarjaa seurannut, mutta se on paikallisten keskuudessa nyt pinnalla. Ohjelma on nyt siinä vaiheessa että alkukarsinnat on tehty ja teatteriviikonloppu häämöttää. Pääsimme myös itse osallistumaan tuohon ohjelmahulinaan. Yksi koelaulupaikoista oli nimittäin täällä Kolkatassa, ja nyt kun se on tullut töllöttimestä ilmoille, ja aihe on ajankohtainen, niin vakkariostoskeskuksemme South City Mall järjesti konsertin aulassaan, jossa nuo Kolkatan karsinnoista jatkoon päässeet urhot esiintyivät. Menimme tietysti katsomaan tuota hienoa ja ainutkertaista tilaisuutta. Tai no, kuuntelin pari laulua, ja lähdin kiertelemään kauppoja. Eivät olleet hyviä. Mutta melkoisen mainosruljanssin tapahtuma kyllä aiheutti kauppakeskuksen screeneillä, ja väkeä oli tupa täynnä. Hatunnoston arvoinen suoritus siis.

 

Tein tuossa männäviikonloppuna myös lauantai-iltani ratoksi pienen baarikierroksen jonka tarkoitus oli tutustua paikalliseen tarjontaan, ja kartoittaa hintoja. Ennakkoon olin saanut tietää, että alkoholijuomat ovat Suomen baarihintatasoa joten varauduin siihen. Minkäänlaista alkoholi täällä ei myydä muutakuin erityisissä alkoholikaupoissa. Näitä alkokojuja tosin on lähes joka kadunkulmassa, joten aika kaksnaamasta touhua sinäänsä. Ruokaravintolat saavat myös tietyin säännöin anniskeluluvat, joten varsinaisia pubeja et Länsi-Bengalista löydä, vaan bisse pitää mennä närpimään esimerkiksi kiinalaiseen. Kyseisiä anniskeluluvan saaneita ravintoloita ei löydy täältä Etelä-Kolkatan köyhiltä alueilta, vaan iltaa varten pitää vaivautua Park-Streetille, Keski-Kolkatan hienostokadulle, josta ravintoloita ja kahviloita löytyy runsaasti. Mollyn Kolkatan toimipistettä en siis löytänyt, mutta kohtuullisia vaihtoehtoja kylläkin.

 

Kuten Suomessakin, ravintolassa nauttimasi juoma sisältää monenlaista muutakin kuin vain juoman hinnan, joten kokonaishinta on korkeampi kuin kaupassa. No oluestani (600ml) maksoin 110Rs, ja Viskistäni (3ml) 85Rs. Viskejä oli hintaluokassa aina 400Rs asti, mutta päätin koitta intialaista laatu single maltia, joka oli huomattavasti skottilaista toveriansa edullisempi. Kyseinen tuote oli oikein hyvää, ja vertaisin sitä hyvinkin keskihintaisiin skottilaisiin single malteihin. No, mitä tuo 85Rs hinta sitten lopulta sisälsi:

- Täyden ravintolapalvelun ja pöytään tarjoilun

- Kupillisen pähkinöitä

- Kupillisen marinoituja minipunasipuleita

- Lasin vettä

- Tipin

- Tarjoilijan pitämään seuraa muutamaksi minuutiksi

 

Siinähän sitä onkin, ja pidän tuota 1,2e hintaa ihan kohtuullisena, vaikkei ihan suomen hintatasolta. Tuo viimeinen juttu on jännä tapa täällä. Jos menet yksin mihin tahansa ravintolaan ja tilaat mitä tahansa, niin tarjoilija joka on palvellut sinua (kaikissa ravintoloissa on tietyllä tapaa henkilökohtaiset tarjoilijat, eli samaa naamaa saat pällistellä koko käyntisi ajan, ja hän pysyy yleensä lähettyvillä, niin että jos tarvitset jotakin, niin sen ripeästi saat) tulee noin 10min istuskelun jälkeen kysymään onko ruoka tai juoma maistuvaa ja kelvollista. Tämän jälkeen hän pitää seuraa noin viiden minuutin ajan jutellen mukavia. Ja on se jännä, kun jokaisella tarjoilijalla on ollut kerran mahdollista käydä Suomessa erinäisistä syistä. Hieno kansa tämä, kun karaistaan tarjoilijat pohjolan kylmyydessä. Aina voit olla myös varma, että lasisi on täynnä, ja lautasellasi ruokaa, nimittäin tarjoilijasi huolehtii tästä kaatelemalla ja tarjoilemalla muutaman minuutin välein henkilökohtaisesti, halusit sitä tai et.

 

Kauan odotettu Durka Puja on siis nyt alkanut. Maanantaina oli ensimmäinen varsinainen juhlapäivä, ja tänään jonkinlainen pääjuhlapäivä. Tänään hindut juhlivat monenlaisen ohjelman parissa läpi yön, ja juhlivat varta vasten rakennetuissa temppeleissä. Nämä temppelit ovat mahtavia ja niissä olevat jumalapatsaat on koristeltu kaikin mahdollisin kultapunoksin ja klitterein. Palatsimaiset temppelit on rakennettu bambukehikon päälle kankaasta, styroksista ja muista kevyistä materiaaliesta. Ne on kuitenkin niin taidokkaasti kyhälyt myhäilty ja askarreltu paskarreltu, että ovat täysin kivestä ja eri metalleista valetun näköisiä. Vähän niinkun hyvin tehtyjä teatterilavasteita. Isoja sellaisia. Ja näitä temppeleitä ei ole yhtä tai kahta, vaan niitä on lähes joks kadulla ja joka kortteliyhteisön tekemänä. Tiedä sitten kuka koko lystin maksaa.

 

No, tänään siis on ohjelmaa, mm. rumpumusiikkia, välkkyviä valoja, karnevaalimeininkiä ja grilliruokaa, tivoleita, ja ainakin yhdessä temppelissä pelasivat bingoa. Nuo tivolit laitteineen on rakennettu temppelien eteen varta vasten juhlaa varten. Laitteina on ainakin maailmanpyöriä, karusellejä, ja possujuniä. Kyeessä ei siis ole mitkään kiertävät tivolit, vaan possujuna kyhäiltiin tapahtumaa varten, sillä miehet männäviikolla possuja maalailivat (tai eihän ne possuja ollut, kun se on saastainen eläin ja siitä muslimit riehaantuisivat, vaan pitkä monivaunuinen lohikäärme), ja kyseinen kapistus todennäköisesti puretaan ja otetaan parempaan käyttöön juhlan jälkeen.

 

Kadut on myös valaistu kuin joulukuuset. Jotkut suuret kerrostalot on esimerkiksi valaistu niin, että pitkiä ylhäältä alas asti riittäviä valoköysiä on ripustettu koko talon ympäri roikkumaan metrin välein. ja joidenkin katujen yli on vedetty 20cm välein ulkovalosarjoja kaareksi koko kadun matkalta. monien katujen suulla on lisäksi isot portit, jotka on valaistu sadoin pienin ledilampuin erilaisilla kuvioilla. Ei oo ihme että tänäänkin oli sähkökatkos tossa illalla, kun kaikki paikalliset viiksekkäät tosimies-Pertit ja omatoimi-Kallet räpsäyttivät kyhäelmänsä päälle katuja valaisemaan.

 

Juhlat jatkuu koko viikon, vaikka virallisesti vain torstaihin. Hindut eivät kuitenkaan raaski lopettaa, ja dumbata noita jumaliaan pyhään virtaan, kuten torstaina pitäisi tapahtua, vaan juhlivat vielä muutaman päivän niin että viimeisiä jumalia mölskäyellään veden uomaan vasta maanantaina. Sain muuten kuulla, että täällä on tänä vuonna aloitettu ekologisuuskamppanja, mikä tarkoittaa sitä, että alajuoksulla on miehiä palkattu naaraamaan nuo ohi lipuvat jumalat takaisin rantaan ja purkamaan ne. Näin aineet saadaan hyötykäyttöön ja Ganges pysyy ”puhtaana”.

 

No, Durka Pujan vuoksi IPER on siis kiinni seuraavat kaksi viikkoa, ja näin ollen meidän piti keksiä tekemistä itsellemme ja toisillemme. Näin ollen päätimme vähän avitella katolisen kirkon palvelutehtävää, ja mennä työskentelemään viikoksi Äiti Teresa-kodin vapaaehtoistyöhön. Eilen, elikkäs maanantaina kävimme ilmoittautumassa vapaaehtoiseksi, ja tänään alkoi työt. Työpäivät on osittain länsimaisia, nimittäin paikalla tulee olla jo klo 8.00. Töitä tosin tehdään vain puolille päivin, jottei työtaakan alle vallan rusennu. Paikkoja olisi ollut muun muassa Kuolevien talossa, pitkäaikaissairaiden keskuudessa, ja mielenterveystyöhön liittyen, mutta me valitsimme lasten kehitysvammakeskuksen. Kyseisessä puljussa on kolmisenkymmentä lasta, joilla on erilaisia kehitysvammoja, ja heidät niistä johtuen on hylätty. Lapset ovat 1-10-vuotiaita, ja joukosta löytyy niin spastisia ja fragileita kuin downin syndrooman omaaviakin. Monipuolinen ja vilkas joukko siis. Päivän ohjelmaan kuuluu ensimmäisenä herätys ja aamutoimet vessatuksineen ja pesuineen.Tämän jälkeen siirrytään jouhevasti jumppa- ja huoltotuokioon, jonka aikana leikataan kynsiä, istuskellaan, seisoskellaan telineessä, hierotaan, jumpataan ja leikitään. Myös sängyt pestään ja lakanat vaihdetaan tässä vaiheessa tarvittaessa. Klo 9.00 on yhteinen aamunavaustuokio, jossa kysellään päivän kuulumisia ja lauletaan pari laulua. Sitten oleskelu jatkuu huoltotoimien ja leikkimisen tiimoilta aina yhteentoista asti, jolloin on vuorossa lounas. Lounaan jälkeen kello onkin jo puolipäivä, ja lapset menevät päiväunille, ja niin loppuu vapaaehtoisten työpäivä.

 

Paikalla on noin kymmenkunta vapaaehtoista, ja lisäksi muutama talossa toimiva nunnasisar. Hommia ei ole juurikaan organisoitu, vaan jokainen keksii itse tekemisensä ja kertoo toisilleen mitä pitäisi tehdä jotta kaikki lapset olisivat tyytyväisiä. Lapset jäävät meidän lähdettyä sisarten huomaan, kunnes klo 15.00 tulee toinen vapaaehtoisten vuoro, joka työskentelee aina puoli kuuteen asti. Homma tuntui toimivan jouhevasti, ja lapset olivat mukavia, vaikkakin tekemistä ja kiirettä heidän kanssaan riitti. Suosittelen tutustumaan kyseiseen vapaaehtoistyöhön jos sattuu Kolkatassa piipahtamaan. Myös itse Äiti Teresa-koti on näkemisen arvoinen paikka, ja siellä saa turistit käydä vaikka vain paikkoja katselemassa vierailuaikaan. Myös aamumessuun saa aamuvirkut osallistua, muille en sitä suosittele, sillä se alkaa jo klo 6.00.

 

Ensiviikolla, tai itseasiassa jo ensi lauantaina on retkikuntamme tarkoitus jättää perusleiri, ja lähteä valloittamaan vuoristoa. Pyyhimme Kolkatan pölyt jaloistamme ja suuntaamme junalla kohti Länsi-Bengalin pohjoisosia, Darjellingin vuoristokylään. Mutta tästä reissusta lisää tuonnempana.

 

Kiitos taas kaikille ahkerille kirjoittelijoille. Lisaa saa kirjoittaa. Ja antaa noita vinkkejä, ne on kullan arvoisia. Aiemmin kirjoittamistani hiuslenkeistä sen verran, että onnistuin kuin onnistuinkin saamaan niitä käsiini, kun tarpeeks etin. Sonja antoin vinkin noista kuminauhoista, enkä ollut tuota itsde vielä keksinyt ajatella, mielessä oli vain tavalliset kumiset kumilenkit, jotka ikävästi takertuu hiuksiin. Ikäväkseni täytyy todeta, että täällä en ole sitä kangaskuminauhaakaan juuri nähnyt, sillä paikalliset housut on pääosin kiinni iristettävällä nauhalla. En tosin ole hirveästi etsinytkään, kun noita hiusenkkejä sain ostettua.