Matka lähestyy lähestymistään. Vielä viimeset haetut matka-avustukset tuli tänään, ja budjetti näyttää hyvinkin kohtuulliselta. Tosin laskeskelin tässä, että vaikken ole edes vielä lähtenyt, niin budjetista on kulunut yhteensä 1768 euroa jo. Eli melkoinen siivu kuitenkin.

Mihin tämä raha sitten on menny:
 - A-hepatiittirokotteet (2kpl) á 48e
 - Japanin aivokuume -rokotteet (3kpl) á 33e
 - Kolerarokotesarja 60e
 - Lavantautirokotesarja 32e
 - Viisumi ja passikuvat sitä varten 75e
 - Erinäistä sekalaista kirjallisuutta 38e
 - Finnairin lento Helsinki – Delhi – Helsinki 488e
 - IndiGo lento Delhi – Kolkata 68e
 - Kamojen säilytysvuokrat kotosuomessa 800e
 - Käsidesi 2x100ml 9e
 - Silikoni korvatulpat 5e

Ja mitä vielä pitäisi hankkia:
 - Heliopar malarialääke 20tbl (2kpl) á 9e
 - Abloyn munalukkoja (2kpl) á 15e
 - Parasetamolia denguekuumeen varalle ja särkyyn 5e
 - Antihistamiinitököttiä hyönteisten puremiin ym. 5e

Nuo Abloyn lukot on aika kalliita, mutta päätin sijoittaa niihin silti. Otan ne mukaan ihan siksi, että sellainen normi riippulukko missä on suora avain, on järjettömän helppo tiirikoida auki, ja jos länkkäri tekee sen puolessa minuutissa, niin Intiassa se avataan siinä 2 sekunnissa. Eli sellasesta ei oo käytännössä muuta kun psykologinen suoja kamoille. Ja ne jotka kamoja oikeesti haluaa viedä, ei mieti sitä. Abloyn perinteinen lukko on myös mahdollista tiirikoida auki, (niin kun kai loppujen lopuks mikä lukko vaan, kun on tarpeeks osaava kaveri) mutta järkeilin niin, että kun siellä ei pahemmin noita myydä, niin ehkä tietämystä niiden aukasemiseen ei niin paljon paikallisilla ole. Ja on se sentään vaikeempaa (kai?) kun tollanen normi halpismunalukko. Ja lukothan siis ovat matkassa sen takia, että saa lukittua rinkan tai jonkun kulkupelin kiinni reissuilla, ja toisella sitten hostellin oveen yms. että ymmärtävät ehkä paremmin hienovaraisen vihjeen huoneeni siivoamisesta kesken asumiseni.

Toinen jännä asia tässä on malarialääkitys. Pohdiskelin pitkään että otanko estolääkitystä ollenkaan, ja vertailin Malaronea ja Lariania, jotka molemmat on melkoisia myrkkyjä, hirveen epäkäytännöllisiä ja sivuvaikutuksia löytyy pitkät listat. Molemmissa lääkkeissä oli niin paljon huonoja puolia, että päätin lopulta puhua terkkarin ympäri malarialääkkeen unohtamiseksi. Kun sitten menin hänen luo, niin toisin kävi. Hän naurahti ja sanoi että eipä hän niistä kumpaakaan sinulle kirjoituttaisikaan. Hänpä sitten esitteli Heliopar-nimisen valmisteen, joka on poskettoman halpa, eikä aiheuta juuri mitään sivuvaikutuksia. Tiedä sitten kuinka tehokas kyseinen lääke on, mutta ainakin sen verran tiedän että samoja nappeja käytetään nivelreuman hoidossa.

Rokotuksista melkein kaikki on jo otettu, tai tarkalleen ottaen kaikki muut paitsi B-hepatiitin 3. pisto, jonka käyn ottamassa ensiviikolla. Viisumukin tuli. Aika kallis tarra oli jos niin ajattelee. Viisumin hakijoille tiedoksi, että ne eivät sitten tosiaan tarvitse kuin yhden kuvan sinne, vaikka vanhassa viisumimallissa lukee kaksi. Tuli nimittäin toinen kuva passin väliin klemmaroituna takaisin.

Viimesen viikon aikana piäis tehdä vielä pari pientä projektia. Yks niistä on übertyylikäs lakanapussi. Kyseessä siis vanha pussilakana, joka on molemmista päistä ummessa, ja johon teen toiselle puolelle reiän ja neulon kankaat tältä leikkauskohdalta umpeen niin, että hommelista muodostuu eräänlainen ohuen makuupussin ja tyynyliinan kombinaatio. Tätä nukkumavälinettä käytän muutaman hetken aina siihen asti että saan teetettyä paikan päällä kunnon lakanat. Tässä vielä hahmotelma projektista:

Toinen projekti on rahavyö. Se valmistuu kädenkäänteessä jonkinasteisesta pehmeästä kankaasta, ja sen on tarkoitus säilöä sisäänsä erilaisia arvotavaroita kätevästi housuissa kuljetettavaksi matkan aikana. Tällaisia ovat passi, osa rahoista, pankkikortti. Sitten kun lompuusi elikkäs rahamassi häviää tai joutuu muuten ulkopuolisten käsiin, niin eipä hätiä mitiä, eikun käsi housuihin ja lähimmälle ottomaatille. Mulla on tollanen kaulapussi passille valmiina, mutta sehän on mahrottoman helppo katkasta niskasta, joten housuissa sekin pitää pitää. Parin päivän empiiriseen havainnointiin tarkoitetun Pärnun reissun jälkeen huomasin, että viikon sisään ilmestyy rakot sisäreisiin, jos tuollasta kuhistusta pöksyissään piilottelee. Hankaa, kiehnää ja on kaikkine vetoketjuine ja terävine kulmineen kovin epämukava. Siispä askarteluksi menee. 

Otan rahanhankintavälineeksi rahavyöhöni Visa Electronin, sillä se toimii paikallisissa automaateissa, joita on maassa pilvin pimein. Reissumiehen kannattaa kuitenkin huomioida, että kyseisiä kapistuksia ei löydy aivan pienistä kylistä. Kolkata on kuitenkin sen verran kookas paikka, että rahan nostaminen ei ole ongelma. Mietin myös mahdollisten matkashekkien ottamista mukaan ”vakuutukseksi” jos Electroni joutuu hukkaan, mutta päädyin siihen. että tyydyn siirtelemään nettipankissa sitten rahaa matkakuntamme tileille, ja nostan sieltä.

Tästä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen: netti. Tai oikeastaan kaikki yhteydenpitovälineet Suomeen. Nettikahviloita on suuremmissa kaupungeissa runsaasti niin ikään. Niissä surffailu on hintaluokkaa muutaman rupian tunti. Rupian tämän hetkinen kurssi on euroihin verrattuna noin 63.6, siis 1 euro = 63,6INR, elikkäs netin käyttö on poskettoman halpaa länkkärin näkökulmasta. Nettiä ei siis kannata harkita kotisohvalle hankittavaksi, eikä se Intiassa ulkomaalaiselle niin yksinkertaista olisikaan.

Toinen viestintäväline on kännykkä. Otan kännykkäni mukaan, mutta liittymä jää kotiin. Intiassa on mahdollista hankkia ulkomaalaisena ainoastaan prepaid-liittymä. Se käy helposti läheisessä liikkeessä passikuvaa ja passikopiota vastaan. Puhelut ovat maan sisällä soitettaessa parin rupian luokkaa minuutilta, ja Suomeenkin vain 10 rupian luokkaa. Eli ei kallista sekään. Älkää hyvät ihmiset kuitenkaan odottako että teille soittelisin, ei siihen ole aikaa. blogia saatte lukea, ja sähköpostikin kulkee. :)